Seuraava päivitys piti olla jo Aarrekidistä, mutta vaippa muutti asian. Meinasin ensin jo hihkua asiasta facebookissa, mutta nyt kun on tämä blogi, ajattelin kakka-asioiden sopivan paremmin tänne :) Olemme siis nyt sormiruokailleet aktiivisemmin viikon verran, loppuviikkoa kohden ruokailuhetkiä alkoi olla jo kolme päivässä. Olemme tutustuneet kurkkuun, porkkanaan, parsakaaliin, banaaniin ja perunaan. Kurkku on ihan ok, ei välttämättä aina maistu. Porkkana taas on ihan suosikki ja niitä palasia makustellaan tovi vielä ruokailun jälkeenkin. Olin jo laskemassa pikku I:tä alas, kun leveä hymy paljasti pienet oranssit kikkareet suussa :) Banaani on melkein vielä parempaa kuin porkkana, sitä pikku I järsii ja imeskelee sellaisella antaumuksella, että banaanilta ei säästy edes korvat! Parsakaali oli ihan liian outo ilmeisesti, sitä pikku I tutki pitkän tovin ja pyöritteli käsillään. Pari kertaa neiti toi kukinnon huulille, mutta ei ollut kiinnostunut maistamaan. Perunakin maistui, mutta ei vielä ehkä ihan banaanin ja porkkanan veroisesti. Taidan pitää perunan ruokalistalla, koska se kuitenkin kelpasi hyvin, kun taas iso A ei oikeastaan koskaan oli välittänyt perunasta. Vauvana ei ollenkaan, taaperona ei ollenkaan, nyt leikki-ikäisenä vähän.
Sormiruokailussa ei siis säästellä makujen kanssa, itse olen ehkä vähän piheyttäni säästellyt, vaikka onhan noita ruoka-aineita kertynyt yhdelle viikolle aika kiitettävästi. Neuvolassa kun yleensä ohjeeksi annetaan "yksi maku kerrallaan" ja ilmeisesti siihen on joku aikasuosituskin? Samaa makua useampana päivänä? Tästä en kyllä nyt mene sanomaan mitään enempää, koska yleensä annan neuvolan puheet kiinteistä mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, joten ei ole nämä suositukset ihan hallussa. Siellä ei siis ihan hirveästi ymmärretä meidän valintaa. Mutta siis, koska meidän ei ole syytä olettaa allergioita, niin ei tarvitse sen takia himmailla makujen kanssa ja erityisesti tarkkailla reaktioita makuihin. Jos jollain perheestämme olisi jotain allergiaa, olisin tarkempi. Sormiruokailuun enemmän perehtyneet myös väittävät, että sormiruokaileva lapsi itse alkaa välttää tiettyjä ruoka-aineita, mikäli on niille allerginen. Samoin kuin täysin sormiruokaileva lapsi myös valitsee ruoka-aineista ne, joita sillä hetkellä eniten tarvitsee. Aikuinenkin osaisi, jos herkistäisi itsensä kehonsa viesteille. Itse asiassa iso A söi hurjia määriä lihaa aina kasvupyrähdys aikoina, joten ehkä siinä on jokin totuuden siemen. Mutta en siis näitä sen enempää pohdi, koska sillä ei itselleni ole merkitystä. Sormiruokailemme kuitenkin eri syistä.
Ja nyt siihen vaippa-asiaan. Tänään aamupäivän vaipasta löytyi ensimmäinen pieni porkkanan palanen ja banaanin rihmastoa! Jo viikossa pikku I on saanut nielaistua pieniä määriä ruokaa! Iso A nielaisi myös porkkanaa ensimmäisen viikon aikana ja siitä sitten oppi nopeasti ruoan syömisen idean. Parin kuukauden sisällä päiväimetykset vähenivät merkittävästi. Toisilla menee kauemmin kuin toisilla ja se on ihan normaalia, mutta olen kyllä todella iloinen, että meidän lapsemme vaikuttaisivat olevan varsin nopeita oppimaan. Vaikka imettämisestä tykkäänkin, ei minua haittaa, vaikka yöimetykset vähenisivät ;) Se taas edellyttää meidän kohdalla sitä, että päivän alkana saadaan tuhdimpaa ruokaa riittävästi. Olen kuullut huhuja sellaisista vauvoista, jotka täysimetykselläkin vetelevät läpi yön tai ainakin melkein, mutta en kyllä välitä kuulla :P
Sen verran sensuuria minullakin on, että en ottanut kuvaa tästä virstanpylväs-vaipasta, joten tässä jälleen kuvaton päivitys :) Jospa seuraavaan saataisiin jo kuvamateriaaliakin. Ei siis vaipasta, vaan jostain ihan muusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti