Muffineita ja muuta mukavaa

Tänään piipahdettiin Tenavatuvan ulkoilutapahtumassa, jota vietettiin Tommilan päiväkodin pihassa. Tarjolla oli talon puolesta mehua, kahvia, teetä, pullaa ja pipareita. Paikalla oli myös mahdollista grillata omia makkaroita. Avoimen tädit olivat täyttäneet pihan erilaisilla rasteilla, joilla lapset saivat vierailla omien halujen mukaan. Oli pallonheittoa, maalausta, luontotehtävä ja vaikka mitä. Kivaa oli!

Aasinsiltana ulkoilusta päästään tietysti pipoihin :) Kesän aikana on tullut surruuteltua yksi jos toinenkin pipo ja viimeisimpänä päänlämmikkeitä koristaa ihanat muffinit. Ihailin muffinitrikoota jo aikaa sitten pinkillä pohjalla ja nyt edellisellä kangaskauppareissulla bongasin samaa kangasta vaalean lilalla pohjalla. Hyllyllä komeili myös vaaleankeltainen versio, mutta pienen mietinnän jälkeen päädyin lilaan. Iso A näki kankaan kuivumassa esipesun jälkeen ja ihastui muffineihin heti. Tai oikeastaan taas, sillä hän oli haltioissaan niistä jo aiemmin katsellessani sitä pinkkiä versiota. Kerroin, että aioin tehdä pikku I:lle muffinimyssyn, josta iso A riemastui. "Minulle muffinssipipo! Minä haluan muffinssipipon!" Ja näin siinä kävi:

Myssyn kaava on Ottobren ja pipon kaava on oma. Molemmissa vaalean turkoosi trikoovuori.

Ompeluun ei ole viime aikoina jäänyt paljonkaan aikaan ja iso A:n huppari odottaa edelleen viimeistelyä. Ei ole kyllä ollut oikein aikaa ihan perus-kotitöillekään. Ehdottoman pakollisen on ehtinyt, mutta kylppäri on täynnä joko likaisia tai puhtaita vaatteita, pääsäntöisesti siellä on näiden kombo. Muut huoneet ovat muuten vain täynnä ihan kaikkea. Syyttävän, mutta rakastavan sormeni osoitan kohti pikku I:tä, joka on vetänyt illat ihan pelleilyksi. Pari kuukautta sitten totesin, että vähemmän tärkeät kotityöt on syytä jättää iltaan, kun lapset ovat nukkumassa, jotta en koko ajan olisi jossain muualla kuin lasten kanssa. Nyt sitten koko ilta meneekin neidin nukuttamiseen, tai pikemminkin uudelleennukuttamiseen. Jostain syystä neiti ei ole ihan täysin sopeutunut kolmien päiväunien rytmiin ja herää yöunilta klassisen 40 minuutin jälkeen jumppaamaan ja seurustelemaan. Vastakaikua neiti ei tietenkään saa, mutta seurana on syytä olla ja todennäköisesti myös tarvitsee sylittelyä, jos siis haluaa että hän ylipäänsä nukahtaa joskus uudestaan. Toivottavasti pienin rakkauspakkaus oppisi pian tämän uuden rytmin ja saataisiin koti järjestykseen ja hupparit jumpsuiteineen blogiin! :)