Kolmekymmentäjotain-vuotis herkut

Kuten jo hyvin tiedätte, meillä synttärisankareita (ja muitakin sankareita) juhlistetaan aina herkutellen. Oikeastaan, meillä herkutellaan herkästi mistä tahansa syystä :D Rakastan leipomista ja tietysti herkullisia makuelämyksiä, joten minulle leipominen on tapa kertoa, että välitän. En muista, koska viimeksi olisin hutaisten leiponut jotain mitä sattuu. Mukana on aina pääkopallinen ajatusta ja sylillinen rakkautta. Aina makuyhdistelmät eivät vastaa visiota, mutta pyrkimys on joka kerta tarjota suupalallinen taivasta. Meille tulevat vieraat voivat myös lähes poikkeuksetta olettaa, että kahvipöydässä ei juuri löydy kaupan tai ylipäänsä muiden leipomia tuotteita. En katso pahalla kaupan/leipomoiden tuotteita, mutta meidän kahvipöytäämme ne sopivat vain erikoistapauksissa. Yleensä jo vieraita kutsuessani huomioin sen, että tarvitsen aikaa leipomiseen. Toivon, että meillä käyvät tutut ja ystävät kokevat olevansa aina tervetulleita ja tärkeitä. Toivon myös, että pienet herkkupalat saavat heidät palaamaan uudestaankin ;)

Helmi-maaliskuun juhlaputken aloittaa totutusti perheemme 3-kymppinen. Yleensä juhlimme meitä aikuisia keskenämme, toisinaan vanhemmat kutsuvat itsensä kylään. Tänä vuonna kuitenkin kutsuimme ihan erikseen sukulaisia, koska ensinnäkin halusin syöjiä pöytään ja edellisistä vieraista on muutenkin jo vierähtänyt tovi. Tänä vuonna sankari halusi jotain raikasta ja keveähköä, ja yhtenä ehdotuksena oli jäätelökakku. Jo sanan kuullessani mieleeni piirtyi kuva eräästä jäätelökakusta, jonka joku aika sitten näin. Kakku löytyikin Mr. Googlen avulla helposti ja tässäpä teille linkki reseptiin. Suosittelen kokeilemaan, ihan älyttömän hyvää! Ehdoton kesäherkku, joka luultavasti tulee näkymään meidänkin kesän kahvipöydässä oman maan mansikoilla koristeltuna. Silikoninen vuoka siis vuorataan ensin ohuella kerroksella sulaa valkosuklaata ja annetaan jähmettyä pakastimessa ennen varsinaista kokoamista. Sisältä löytyy vanilja- ja mansikkajäätelöä sekä itsetehtyä mansikkakastiketta. Itse jätin kakun koristelematta, koska vuokani on sen mallinen, ettei siihen oikein saa marjoja pysymään. Mietin muitakin koristeita, kuten spritsauksia punaiseksi värjätyllä valkosuklaalla. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kakku on kaunis sellaisenaan, koska valkosuklaakuori on niin ohut, että jäätelöraidat kuultavat kauniisti sen läpi.

Suolaisena herkkuna oli itse kehittelemäni "Antskun lörttönen", joka koki näihin pirskeisiin jonkin verran muutoksia alkuperäisestä reseptistä. Ideana alunperin oli yhdistää liha- ja riisipiirakka, eli käytännössä riisipiirakan sisältä löytyy lihapiirakan täytteet. Kuoreksi kuitenkin valitsin perinteisemmän suolaisen piirakan pohjan ja täytteeseen lisäsin pieniä twistejä. Riisipiirakka siis näkyy tässä vain muotona :) Alkuperäisessä ohjeessa tästä tuli yksi iso piirakka, mutta tällä kertaa tein monta pientä, mikä osoittautuikin loistovalinnaksi. Tässä siis resepti:

ANTSKUN LÖRTTÖSET (15-20 kpl)

POHJA
150 g voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
1 dl juustoraastetta
1 dl kylmää vettä

Nypi kaikki ainekset vettä lukuunottamatta kulhossa. Lisää vesä ja sekoita tasaiseksi. Laita hetkeksi jääkaappiin.

TÄYTE
1,25 dl riisiä
2,5 dl vettä
150 g jauhelihaa
puolikas punainen paprika
puolikas sipuli
pippuria ja suolaa
200 g maitorahkaa
(2 rkl kermaa)

Kiehauta vesi ja lisää riisit. Keitä riisiä niin kauan, että vesi on kokonaan imeytynyt. Ruskista jauheliha ja lisää kuutioidut paprikat ja sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää maitorahka ja halutessasi tilkka kermaa. Lisää lopuksi vielä riisi ja sekoita tasaiseksi massaksi. Tarkista maku ja lisää mausteita halutessasi.

Kauli taikina n. 4 mm paksuiseksi levyksi. Leikkaa taikinalevystä ympyröitä, itse käytin ympyrämuottia, joka on halkaisijaltaan 10 cm. Lusikoi täytettä taikinaympyröiden keskelle reilun ruokalusikallisen verran ja painele tasaiseksi..

 Rypytä vapaalla tyylillä.

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Taikina ei juurikaan saa väriä, joten älä jää odottamaan ruskistumista. Piirakat ovat valmiita, kun ne eivät jää kiinni leivinpaperiin.

Lisäksi halusin vielä uudestaan kokeilla macaron-leivoksia. Tällä kertaa kuoret onnistuivat rakenteeltaan täydellisesti. Viime kertainen ilmakupla-ongelma loisti poissaolollaan ja kuoret olivat upean värisiäkin. Viimeksihän elintarvikeväriä tuli aivan liian vähän. Ainoa ongelma on enää oikeanlaisen tyllan puuttuminen. Itselläni on vain pieniä ympyrätyllia, joten joudun pursottamaan kuoret spiraalimaisesti. Valitettavasti en tajunnut pursottaessani, että vaikka massa näyttää tasoittuvan tasaisesti, sitä se ei kuitenkaan tee. Toisella puolella ympyrää oli suurimmassa osassa hiukan enemmän massaa kuin toisella puolella, joten kuoret vinoutuivat. Ja minä kun luulin keksineeni hyvän tekniikan saada täydellisen pyöreitä kuoria! No, oppia ikä kaikki. Nyt on iso tylla hankinnassa ja vasta sitten teen seuraavan erän näitä. Kuorien reseptin olen jo aiemmin julkaissut blogissa ja toisena täytteenä käytin myös blogista tuttua vadelmatäytettä. Toisena täytteenä käytin ihanan kirpeää sitruunakreemiä. Alkuun hiukan pelkäsin, mahtaako täyte olla liian kirpeää, mutta makeiden macaron-kuorien välissä se oli täydellinen! Tuolla vadelmatäytteellä en enää jatkossa täyttäisi edellisenä päivänä, sillä se kostuttaa leivoksen läpipehmeäksi. Toiset toki tykkäävät sellaisesta, mutta itse pidän pienestä rapeudesta. Sitruunakreemillä täytetyt leivokset olivat juuri sopivia seuraavana päivänä. Kreemin ohje on tutusta Unelmaa leipomassa -blogista. Joskin korvasin sokerin vähemmällä määrällä Stevia-sokeria.

Valitsin kuvaan kaksi parhainta leivosta (yhden molemmilla täytteillä), jonka kuoret eivät vinoutuneet ja jotka kuitenkin olivat jotakuinkin pyöreitä ja samankokoisia :)

Pöytäliinaahan emme käytä, niin kauan kuin nuorin repii sitä ja samasta syystä puuttuu tabletit toisesta päästä pöytää ;)

Herkullista alkuviikkoa kaikille ja tervetuloa kylään kahden päivän varoitusajalla ;)

Me(&Myself)&I

Tuttu Me&I-esittelijä kävi pari viikkoa sitten avoimessa päiväkodissa, jossa siis käymme muutenkin säännöllisesti. Olin jo etukäteen tutustunut mallistoon ja ostoslistalle oli päässyt vaaleanpunaiset kissapöksyt pikku I:lle ja iso A:lle ruskeat velourleggarit (joo kyllä, mun mielestä ne käy loistavasti myös pojalle). Ihastuin kisuihin ihan täysin livenä ja ilman muuta pöksyt pääsivät myös tilauslomakkeeseen. Iso A sen sijaan valitsi itselleen turkoosit joogat, mitkä nekin olivat ihan kivat. Itse siis olisin halunnut ne ruskeat leggarit, koska pidän Me&I:n velourista. Se on kestävää ja ihanan tuhtia, ei siis mitään lirularua. Mutta mielestäni lapsilla on oikeus sanoa mielipiteensä omista vaatteistaan ja koska hän ihastui joogiin, ne myös sai.

Meillä on ennestään punaiset nallehaaremit (velouria) kokoa 86/92cm. Ostin nämä toissa syksynä mahassa kelluvaa pikku I:tä varten ja ensin ajattelin, että iso A:kin ehtii hetken niitä pitää. Jostain syystä ne kuitenkin jäivät kaappiin ja sitten jo ajattelin, että iso A on jo kasvanut niistä ohi. Kerran kaappia siivotessani katsoin housuja ja totesin, että onpa ison näköiset. Puin ne iso A:lle ja hyvänen aika! Nehän sopivat vielä! Tuolloin siis jo 98cm käytössä. Ja nyt kun suurin osa vaatteista alkaa olla 104cm, haaremit sopivat yhä. Ne ovat olleet myös iso A:n suosikkihousut ja ovatkin paljon pidetyt. Silti velour on vielä yhtä pehmeää kuin ennen ensimmäistä pesua ja värikin on kirkas kuin juuri pesty paloauto. Lienee jo selvää, että mielestäni nämä housut ovat olleet money well spent.

Samalla kun ostin nuo nallehaaremit, ostin myös paidat iso A:lle ja kummipojalleni. Kummipoikani paita meni jo heti ensimmäisissä pesuissa aivan vaalean nukan peittoon ja paita oli aika kulahtaneen näköinen jo lyhyen käytön jälkeen. Ei kiva. Sen sijaan iso A:n ribbitrikoinen paita on yhä 1,5 vuoden käytön jälkeen siisti. Sitten aloin seurata Facebookin Me&I-kirppistä sekä sen kulahtaneita "vielä siistejä" paitoja ja totesin, että meille ei todellakaan enää sileätrikoissa Miikkareita tule. Korkeintaan joku jo valmiiksi vaaleasävyinen, jossa haalistuminen ei niin pomppaa silmille. Eli velour ja ribbitrikoo tekivät minuun vaikutuksen ja näihin olisin valmis satsaamaan vähän enemmän rahaa.

Viime vuoden puolella Tampereella järjestettiin Me&I:n Outlet-myynti, jossa vanhempia Miikkareita myytiin kirppishinnoin ja edellistäkin kautta sai aikalailla puoleen hintaan. Siellä sitten annoin periaatteilleni periksi ja ostin iso A:lle sileä trikoisen paidan (Harry ja Lily naamiaisissa?) ja pikku I:lle sekä tunikan (kilpparit oranssilla pohjalla) että bodyn (ilmapallo) molemmat sileää trikoota. Body on ollut vähällä käytöllä, koska ei olekaan yhtään pikku I:n värinen, mutta iso A:n paita sen sijaan on ollut kovassa käytössä. Ja värit ovat pitäneet! Nukkaakaan ei huomaa. Eli nappiostos, vaikka ensin epäilin! Ja nämä kaikki oli Outlet-myynnissä 5€/kpl. Olen erittäin tyytyväinen.

Eniten olen tykästynyt Me&I:n pitkäikäisyyteen. Paidat ovat usein kapeahkoa mallia olematta kuitenkaan epämiellyttävän kireitä. Tämä mahdollistaa aikaisen käyttöönoton hihoja vain kääntämällä ja näin yksi koko menee ainakin sen kahden koon ajan. Jooga- ja haaremihousut ovatkin aivan omaa luokkaansa. Kaikissa (ainakin melkein) on vyötäröllä kiristysmahdollisuus kumppareilla ja lahkeiden pitkät kapeat resorit estävät pitkiäkään lahkeita valumasta kantapään alle. Eli jälleen voi aika huoletta ostaa normaalia kokoa isommat housut ja silti ottaa heti käyttöön. Jos siis materiaali vain on hyvä, eikä kulahda heti ensimmäisen kuukauden aikana, ei 30 € ole ollenkaan paha hinta hyvistä housuista. Ketjuliikkeistä olen ostanut iso A:lle collareita hintaan 9,95-14,95 €, joten aika samoihin pääsee, kun vertaa käyttöikää.

Olen ollut todella kriittinen lasten merkkivaatteiden suhteen ja mielestäni on aivan älytöntä ostaa lapsille kalliita (ja epäkäytännöllisiä) vaatteita, joita sitten hetki pidetään. Etenkin vauvojen kohdalla tämä on mielestäni pönttöä. Käyttöikä on kuitenkin muutama kuukausi. Vielä älyttömämpää on ostaa merkkivaatteita merkin takia. Facebookin merkkivaatekirppareita seuranneena saan joskus päänsärkyä siitä, että ihmiset myyvät kulahtaneita vaatteita uusien ketjuliikevaatteiden hintaan ja kalliimmallakin. Kunto ei määrää hintaa, vaan niskalappu. Ei se "laatu" paljon lohduta, kun ulkonäkö on aivan järkyttävä. Ei sillä, että minulle olisi hirvittävän tärkeää, minkä näköisissä vaatteissa lapseni hyppivät kuralätäköissä. Elämä saa näkyä vaatteissakin, mutta pointti on siinä, että en halua maksaa kuluneesta vaatteesta 15 €. Samalla olen miettinyt, että haluanko maksaa uutena yli 20 €, jos parin kuukauden päästä vaate näyttää ihan samalta kuin se puolet halvempi paita. En ole niin kuosien perään, että alkaisin niistä maksaa. Etenkään, kun ei sitä rahaa siellä lompakossa nyt ihan liikaa ole.

Nyt sitten vielä siihen juuri hakemaani pakettiin. Olen todella iloinen, että iso A valitsi itselleen ne joogat! Aivan ihanat ja pirteän väriset! Juuri passelisti kasvuvaraa ja menevät varmasti pitkään. Materiaali on myös aivan ihana kesää ajatellen. Kissapöksytkin ovat aivan ihanat, mutta käyttöön pääsevät vasta myöhemmin keväällä aikaisintaan. Pikku I kun ei ole vielä edes siirtynyt 80 senttisiinkään :) Materiaalina molemmissa on italian fleece, eli ohut college. Materiaali ei ole minulle tuttu, joten tässä nyt jännätään, millaiseksi housut menevät. Iso A:n housuja en saanut vielä edes pestyä, kun ne ovat olleet koko ajan pojalla jalassa! Tänäkin aamuna erikseen pyysi saada ne :)

Me&I on siis saant myytyä minulle nuo perusvaatteet, lähinnä joogamalliset housut. Niihin tulen varmasti jatkossakin satsaamaan, ajatuksella yhdet per koko. Näitä voisin myös käytettynä ostaa vähän halpishousuja kalliimmalla. Niin kivat perushousut malliltaan ja parasta juuri se hehkuttamani käyttöikä.

Seuraavassa postauksessa luvassa sitten herkuttelua niin makean kuin suolaisenkin ystäville! Ja kuvia, jotka on otettu ihan oikealla kameralla! Tosin, edelleen minun ottamiani, joten älkää pidätelkö hengitystä ;)

Ystävälle makeaa

Tässäpä teille tulevan Ystävänpäivän hengessä kehitelty resepti. Halusin jakaa tämän jo nyt, koska nämä ovat niin hyviä :) Muffini on mielestäni The Ystävänpäivä-leivos. Se on mutkaton ja rento, se ei turhia pröystäile ja sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Makuparina on herkullinen päärynä ja kinuski. Päärynässä on keveyttä ja kepeyttä, ripaus pirskahtelevaa iloakin. Kinuskivaahto on runsas ja makea, joka tarvittaessa toimii myös lohtuna. Tässä teille siis ystävien ja läheisten kanssa jaettavaksi herkullinen leivos kaikkiin elämän hetkiin <3

Päärynämuffinit (12 kpl isoja muffineita)

150 g margariinia tai voita
1/2 dl Stevia-sokeria
3/4 dl fariinisokeria
2 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl Perinteinen päärynä-vanilja jogurtti
1 kypsä päärynä

Vatkaa margariini ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää margariini-sokerivaahtoon vuorotellen jogurtin kanssa. Kuori ja pilko päärynä. Sekoita lusikalla päärynäkuutiot taikinaan. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Varmista kypsyys hammastikulla.

Kinuskikuorrutus

2 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa

Sekoita kerma ja sokeri kattilassa. Kiehauta, mutta älä keitä. Anna jäähtyä täysin kylmäksi. Vatkaa kylmä kinuskikastike vaahdoksi ja pursota vapaavalintaisella tyylillä muffinien päälle. Huomaa, että jäähdyttäminen kestää kauan ja onnistuneen vaahdon aikaansaamiseksi, kinuskinkastikkeen täytyy olla ihan kylmää. Valmista tämä siis mielellään jo edellisenä päivänä.

Nämä muffinit ovat meheviä, joten ovat todella herkullisia vielä seuraavanakin päivänä. Voit siis huoletta leipoa nämä jo etukäteen valmiiksi, mutta maistuvat myös tuoreeltaan!

Värikkäät nonparellit sopivat näihin kuin nenä päähän, mutta itse emme malttaneet moisia odotella ;)

Vaikka Ystävänpäivä on luonteeltaan lämpöinen ja pörröinen, tänä vuonna mielessäni pyörii myös toisenlainen teema. Kaiken kiireen ja "jeesjees"-toteamusten keskellä olisi tärkeää muistaa katsoa läheisiään vähän tarkemmin ja kysyä "mitä sinulle oikeasti kuuluu?" Tällä kertaa minut havahdutti tähän Brädi uudella kappaleellaan "Hätähuuto", johon suosittelen tutustumaan. Surullisia lauluja on maailma pullollaan, mutta tämä kappale on mielestäni jotain aivan muuta. Se on muistutus siitä, kuinka tärkeitä me ihmiset olemme toisillemme ja kuinka tärkeää meidän on myös kertoa se toisillemme. Pohjalta ei pääse pois muuta kuin omin jaloin, mutta vierelle tarvitaan joku ottamaan kiinni, jos askel pettää.

Rakkaudentäyteistä viikkoa teille ystävät ja kiitos teille, jotka olette ottaneet minut kiinni <3