Kirppis-helmiä

Kävimme tänään pitkästä aikaa kirppiksellä, kun Ropelli mainosti pöytien notkuvan välikausi- ja talvivaatteita. Olen tässä viime päivinä aloittanut neitokaisen talvihaalarin metsästyksen, kun tajusin, että hän saattaa alkaa kontata talven aikana. Ja luultavasti muutenkin on sellaisessa vaiheessa, että on kiva päästää vähän tutkimaan lunta. Siispä totesin, että äitiyspakkauksen haalari ei todellakaan riitä. Vaikka kestäisi pienen kosketuksen lumeen, on viisainta varautua varahaalarilla, ettei sitten olla huuli pyöreänä kun ainoa toppis onkin märkä ja pitäisi päikkäreille lähteä. Eli haalaria metsästämään!

Kieltämättä odotukset eivät olleet kovin korkealla. Kuinka moni muka löytää yhdeltä kirpparilta etsimänsä? Ja vielä ensiyrittämällä? (Poikkeuksena Lahden Lanttila, joka on paras kirppari ikinä!) No, läksimme matkaan kuitenkin toiveikkaina. Ja kuinkas kävikään! Yhdellä pöydällä komeili vaaleanpunainen Reiman toppahaalari kokoa 68 cm, joka oletettavasti on sopiva haalarikoko, etenkin Reiman mitoituksessa. Eikä siinä vielä kaikki: hintaa vaivaiset 4 euroa! Siis NELJÄ kokonaista euroa! Pieni lika lahkeessa, mutta muuten mielestäni ihan priimaa. Tiedä sitten kuinka monella lapsella ollut käytössä, mutta uskoisin sen kuitenkin vastaavan tarpeitamme. JES!

Tämä kirppisvisiitti kuitenkin osoittautui vielä odotettuakin suuremmaksi kultakaivokseksi. Vaatteita kumpikaan lapsistamme ei oikeastaan juuri nyt tarvitse, joten en ihan hirveän tarkkaan syynännyt, vaikka 90% pöydistä notkui taas juuri lasten vaatteita. Silmäni kuitenkin osuivat erääseen vihreään suloisuuteen, joka niin ikään sattui olemaan kokoa 68 cm. Pinta lähes nukaton, eikä näkyviä tahroja, reikiä tai muutakaan vikaa. Tutkiessani tätä ihanuutta, huomasin niskalapussa komeilevan LipFishin logon ja intoni alkoi laantua. Periaatteeni kun on, etten käytetystä maksa kovinkaan suurta hintaa, ainakaan ihan helposti. Ja pyjamiakin tässä koossa neidiltä löytyy enemmän kuin ehtii käyttää. LipFishistä kukaan tuskin luopuisi ihan pilkkahintaan, etenkään näin hyväkuntoisesta. Kuinka väärässä olinkaan! Tuotteelle oli merkitty hinnaksi kolme euroa! KOLME EUROA! Juu, kyllä lähti mukaan :)

Pöytiä kiertäessä voittaja-fiilis vain kasvoi, kun seuraavaksi silmiini osui auton korokeistuin. Ei ole vielä tarvetta, mutta olemme harkinneet joskus aikanaan siirtää iso A:n istumaan pelkälle korokkeelle, kun pikku I perii isoveljensä nykyisen istuimen. Perheessämme kyllä ollaan kahta mieltä siitä, voiko ko. istuinta enää eteenpäin laittaa... Joka tapauksessa, korokeistuin voisi olla ihan tarpeellinen jossain vaiheessa. Painon perusteella iso A voisi nyt jo matkustaa siinä, mutta mielestäni saa luvan istua kunnon istuimessa niin pitkään kuin mahdollista. Joka tapauksessa, korokeistuin oli vieläpä Brion, eli ei mikään ihan pilipali-vetkutin ja voi hyvänen aika sentään: hintaa oli peräti 4 euroa, NELJÄ euroa! En voi käsittää. No joo, ostettiin todellakin :)

Ihan mieletön reissu. Muutakin tarttui vielä mukaan, mutta nämä oli ilman muuta reissun kohokohdat. Vähän pelottaa, mitä seuraavat viikot tuovat tulleessaan, tämä kun oli kovemman luokan lottovoitto ja mitään ei kyllä saa ilmaiseksi. Vai olikohan tämä maailmankaikkeuden tapa lohduttaa viime aikojen univaikeilusta? Oli miten oli, nautitaan nyt tästä vielä kun voidaan.