torstai 12. syyskuuta 2013

Askartelusta on moneksi

Minä sitten tykkään askarrella. Mutta olen aika surkea siinä. Tai seuraan kyllä hyvin ohjeita, mutta mitään hienoja askarteluideoita en kyllä päähäni saa. Enkä kyllä huonojakaan :) Joka tapauksessa haluan tutustuttaa lapset askartelun ihmeelliseen maailmaan, siksipä meiltä löytyykin jo melkoinen valikoima sitä sun tätä vaikka nyt vasta oikeastaan ollaan kunnolla päästy askartelun maailmaan. On värillisiä papereita, tusseja, liituja, kimalleliimaa, tavallisia liimoja, huopaa, piippurasseja, silkkipaperia, sormivärejä, vesivärejä, muovailuvahaa... Ja voi pojat, mitä kaikkea vielä haluaisin! Kortit ollaan iso A:n kanssa jo hyvä tovi tehty itse. Oma suosikkini iso A:n piirrustuksista on ehdottomasti mörkö! Valtava ympyrä, jonka yläpäässä on pikkuriikkiset silmät ja leveä suu :)

Askartelusta saa siis ilman muuta iloa. Koristeitakin olemme askarrelleet lastenhuoneen ikkunaan. Sinne teimme perhoset, jotka iso A sai koristella silkkipapereilla mielensä mukaan. Lisäksi liimasimme silmiksi heiluvat askartelusilmät ja piirsimme nenän ja suun. Näitä tehdessä hämmästelin jälleen kerran iso A:n ajattelua. Hän oli varsin tarkka siitä, että perhosten siivet oli koristeltu symmetrisesti. Eli jokaisessa siivessä ei todellakaan ollut erilaisia juttuja, vaan alasiivet oli koristeltu tietyllä tavalla, mutta samanlaisesti keskenään ja sama homma ylemmillä siivillä. Aiemminhan olen huomannut saman Duploilla ja junilla leikkiessä. Ei ole ollenkaan samantekevää, mitkä vaunut ovat missäkin junassa tai missä värijärjestyksessä palikat pinotaan.

Tässä on kuva iso A:n tämänpäiväisestä askartelusta, johon sain idean Ikean kuvastosta. Iso A on vähitellen harkinnut siirtyvänsä kymmenen senttiä seinään päin, eli omaan sänkyynsä ja tänään sitten ajattelimme tehdä sängystä vieläkin houkuttelevamman. Ei ole tarkoitus häätä poikaa sängystämme pois, mutta pikkusisko on alkanut haluta päästä ihan viereen, joten sängyssä alkaa olla ahdasta. Eikä sekään muuten haittaisi, mutta pikku I on vielä niin kovin pieni, joten pitää hiukan varoa ja välttää sängyn ylikansoittumista. No, tässä se kuva nyt vihdoin.


Minä siis leikkasin pallot erivärisistä papereista ja iso A sai liimata ne kontaktimuovilla sängyn päätyyn miten halusi. Jalkopäässä sama juttu.

Useimmat askartelu"ideani" syntyvät hyödystä ja järjestelmällisyydestä. Kuten esimerkiksi tiskikoneen yläpuolella keikkuva likaiset/puhtaat-kyltti. Nyt halusin tehdä iso A:lle viikkokalenterin, jotta hän pystyisi hahmottamaan paremmin päivien kulun. Pystymme jo kertomaan, että niin ja niin monen yön päästä tapahtuu sitä ja tätä, mutta usein yöunet sotkeutuvat päiväuniin ja asioiden pitäisikin tapahtua puolet nopeammin. Samaan syssyyn ajattelin lisätä päiväkalenterin, mistä näkisi mitä kaikkea on tänään vielä edessä. Helpottamaan myös niiden tylsien rutiinijuttujen tekemistä, vaikka viime aikoina ei hirveästi ole ollutkaan onglemia. Mutta jos tulee ja pikku I:n kanssa ongelmat ovat vasta edessä :) Tästä ajatuksesta syntyi tämä:


Ja tässä tarkemmin, mitä meillä oli tuona tiistaina ohjelmassa välipalasta eteenpäin:


Muskaria, päivällistä, leikkiä, suihkut, iltapala, hammaspesu, iltasatu ja nukkumaan :) (Keskiviikolle on jo merkattu temppukoulu)

Taulu vaatii vielä vähän kehittämistä, kuvat ovat nimittäin ihan liian isot. Taulu ei ole vielä ihan aktiivikäytössä, johtuen juuri näistä hienosäädöistä. Tarvitsee myös tulostella tuttujen kuvat, jotta vierailujen ajankohdat voidaan merkata. Tehokkaimpaan käyttöönsä tämä todennäköisesti pääsee, mikäli haaveeni hoitolasten ottamisesta toteutuu. Vaikka perhepäivähoidossa nimenomaan arvostan rentoa kodinomaisuutta, päiväkodin muutamissa jutuissa on oma hyvä ideansa, jotka haluaisin istuttaa omaan toimintaani. Uskon, että varsinkin vaikeina päivinä tällainen selkeä havainnollistaminen helpottaa lapsen jaksamista ja halua selvitä rankasta päivästä.

Talvea silmällä pitäen haluaisin vielä askarrella vaate-kortit helpottamaan pukemisrumbaa, josta kärsimme viime talvena. Iso A ei olisi ikinä suostunut lähtemään ulos (lukuunottamatta päivää, jona ensilumi satoi), vaikka ulkona aina lopulta oli kivaa. Pukeminen tökki ja pahasti. Jahtasin poikaa aika lailla päivittäin milloin pitkien kalsareiden ja milloin villahaalarin kanssa. Voitte varmaan arvata, että toisinaan ulkoilut jäivät välistä ihan vain siksi, ettei äiti jaksanut :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti