Vihdoinkin hetki aikaa istua kirjoittamaan! Loppuvuosi ja vähän vielä alkuvuosikin oli sen verran TEHOKAS spurtti, että nyt ajattelin kirjoittaa sanasen vähän lungimmasta tehokkuudesta. Äitiyden myötä olen alkanut ajatella asioita enemmän, siis myös varsinaisen vanhemmuuden ulkopuolisia asioita. Toki yksi suuri liikkeellepaneva voima on nimenomaan ajatus "mitä haluan opettaa lapsilleni". Toinen varsin tärkeä tausta-ajatus tässä kaikessa on "mihin haluan rahani pistää?".
Ruoka on totta kai aika keskeinen aihepiiri, kun on puhe taloudellisuudesta. Sitä kun lapsiperheessä kuluu ja kuluu ja kuluu. Sen lisäksi, että määrät ovat totta kai aivan eri luokkaa kotona pyörivän neljän hengen kodissa kuin kahden työssäkäyvän taloudessa, myös laatuun ja monipuolisuuteen kiinnitän huomiota aivan eri lailla. Eipä kahdestaan asuessa löytynyt ihan tällaista valikoimaa vihanneksia ja hedelmiä. Iso A:n ollessa taapero, kaapista löytyi myös ihan älytön valikoima puurohiutaleita/-suurimoita: kaura, neljä viljaa, riisi (hiutaleina JA suurimoina), speltti, mannaa kolmessa eri laadussa...
Valitettavasti ruokaa menee myös hukkaan. Vihanneksia unohtuu jääkaapin perälle tai menevät muuten vain huonoksi, hedelmät menevät ylikypsäksi (vihaan vihaan vihaan), lapsilta jää lautaselle (tuoliin, lattialle, pöydälle, kaapin oviin, tukkaan, naamaan, korviin, vaatteisiin...) ruokaa, jota ei viitsi säästää jne. Ahdistun tästä toisinaan aika kovastikin. Harmittaa heittää ruokaa roskiin ja lisäksi ottaa päähän ajatella sitä kauppalaskua, josta vuositasolla menee monta euroja (ellei jopa kymmeniä) roskiin. Ärsyttää muuten myös ne kauppaan unohtuneet jo maksetut hunajamelonit yms. Syömäkelpoista ruokaa ei meillä kuitenkaan koskaan heitetä pois, ainakaan tarkoituksella. Samaa ruokaa syödään tasan tarkkaan niin kauan kuin sitä riittää ja pari kertaa viikossa onkin jämäpäiviä, jolloin jokainen voi joko syödä montaa eri ruokalajia vähän tai sitten valita yhden kokonaisen annoksen samaa lajia. Toisinaan olen myös paloitellut kaikenlaista viimeisiään vetelevää jääkaapista ja heittänyt pannulle: pyttipannua, olkaa hyvät! Eilinen liharuoka sen sijaan meni vähän myttyyn, makua oli liian vähän ja ei ollut tarpeeksi kypsää omaan makuun (suosin ylikypsää). Lihan paikka olisi mielestäni ollut ilman muuta roskis, mutta yön yli nukuttuani päätin pistää lihan pieniksi paloiksi ja tehdä siitä keittoa. Ei mennyt hukkaan ja maistuikin paremmalle.
Varsinaisen ruoan lisäksi on sitten kaikenlaista muuta, jota ei viitsi kovinkaan kauaa säilyttää, vaan olisi parasta saada heti käytettyä. Ylikypsät hedelmät, joita en muuten söisi kirveelläkään, sotken puuron (keittämisvaiheessa) tai pannaritaikinan sekaan. Ylijäänyt puuro muuttuu leiväksi munan, jauhojen ja hiivan/leivinjauheen avulla. Tämä on erityisen näppärää pikku I:n kanssa, jolle en mielelläni anna kaupan leipää ja uppoaa muuten muuhunkin perheeseen. Perunamuussista tulee hyvää rieskaa lähes samalla reseptillä. Eilen tein marjapuuroa mustaherukoista ja nykyään survon marjat siivilän läpi, koska iso A valittaa aina kokonaisista marjoista ja itsekin oikeastaan pidän enemmän täysin sileästä versiosta. Siivilään jäi tietenkin marjojen siemenet ja kuoret, ja siemenissähän se kaikki hyvä on. Sörsseli ei kuitenkaan houkuttanut lusikoimaan vitamiineja suoraan suuhun, joten pyöräytin sämpylätaikinan ja herkut sinne sekaan. Toimii!
Kakkospostaus lienee paikallaan, koska eihän tässä vielä ehditty edes askarteluosioon :) Sitä paitsi, haluan nyt käpertyä sohvan nurkkaan jäätelökipon ääreen ja heittää aivot narikkaan!
P.S. Tunnustus: Uuden vuoden kakku meni kyllä roskiin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti