Olemme vihdoin ja viimein selvinneet perhettämme ravisuttaneesta taudista nimeltä flunssa. Ainakin melkein. Luulin jo reilu viikko sitten parantuneeni, kunnes poskiontelot muistuttivat olemassaolostaan tulehtumalla. Edelliseen postaukseen hyvin liittyen: onnistuin venyttämään seitsemän päivän antibioottikuurin yhdeksänpäiväiseksi ;)
Mutta nyt se on alkanut! Nimittäin joulukuu, mikä tarkoittaa tietysti joulukalenteria! Joulussa kun parasta on nimenomaan sen odotus. Tänään luukusta löytyi viesti tontulta, joka oli piilottanut jotain pikkukivaa olohuoneeseen, josta viestin mukaan voisi olla apua tämän päivän synttärijärjestelyissä. Pienen epäuskon jälkeen ("ei oo tonttu voinut olla") alkoi etsintä. Vihjeenä toimi pikku I, joka oli onnistunut ryömimään nojatuolin alle ja ei aikaakaan, kun nojatuolin päältä torkkupeiton alta paljastui ikioma leivontasetti! Iso A:lla on ennestään kaulin ja piparimuotteja, nyt tuli uusi kaulin, muffinsivuokia, kakkuvuoka, nuolija, suti ja leivonta-alusta. Kaikki tietysti silikonisia. Sitten pikku I pihalle päiväunille ja leivonta alkoi!
Joulukuun lisäksi eilen alkoi myös viralliset synttärijärjestelyt, joihin on enää viisi yötä. Puuhaa riittää jokaiselle päivälle aina juhlapäivän viimeistelyjä myöten. Olen etukäteen tehnyt tarkan suunnitelman, mitä minäkin päivänä on ohjelmassa. Minulla kun on ärsyttävä pakkomielle tehdä kaikki itse ja apuahan ei huolita. Paitsi pieneltä apukokilta, joka tänäänkin avusti hienosti heti aamulla. Suunnittelu on myös siksi tärkeää, että juhlaa edeltävä viikko ei saa viedä äitiä niin mukanaan, että lapset unohtuvat. Onkin hyvä, että iso A on jo riittävän iso osallistuakseen leivontaan, niin äidin hyöriminen keittiössä ei ole oikeastaan yhtään pois yhdessäolosta.
Kaikessa stresisaavuudessaan rakastan lasten juhlien järjestämistä, etenkin tietysti sitä leivontaosuutta. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, mutta kuitenkin kohdallaan. Haluaisin kaikkia reseptejä testata etukäteen, jotta sankari ja vieraat saisivat parhaimman makukokemuksen. Tällä kertaa olen valitettavasti ehtinyt testata vain kahta reseptiä, mutta näillä mennään. Testaaminen on kuitenkin osoittautunut tässä parin vuoden aikana varsin hyväksi tavaksi, vaikka se sitten ehkä vaatii hiukan enemmän. Pikku I:n nimiäisisä varten taisin tehdä kolme erilaista kakkua ennen kuin suosikki löytyi. Iso A:n synttäreitä varten taas olen tehnyt kaksi satsia pikkumakeita ennen tätä varsinaista kolmatta ja matkalla reseptiä on muokattu paremmaksi. En ole ihan täysin tyytyväinen vieläkään, mutta tämänpäiväinen satsi pääsi kuitenkin läpi ja herkut ovat nyt pakastimessa odottamassa h-hetkeä.
Vähemmälläkin varmasti voisi selvitä, mutta tämä on minulle tärkeää. En halua, että synttärit ovat läpihuutojuttu ja vain yksi päivä muiden joukossa. En muista omista lapsuuteni synttäreistä oikeastaan mitään, johtuuko sitten siitä vai mistä, mutta nyt haluan kerätä unohtumattomia synttärimuistoja omien lasteni kanssa. Alkuun synttärit luultavasti muistetaan kakuista, mutta jo viime vuonna iso A:n synttäripäivästä tehtiin erityinen, oli mäenlaskua ja uintia koko perheen voimin ja tietysti herkuttelua. Lapseni ovat minulle tärkeintä koko maailmassa ja vaikka lapset varmasti saavat tämän tuntea ja kuulla joka päivä, haluan ainakin yhden päivän vuodessa olevan aivan poikkeuksellisen erityinen. Lasteni syntymät olivat uskomattomimpia päiviä elämässäni ja ne ovat painuneet syvälle mieleen, niin hyvässä kuin pahassakin. Joka vuosi haluan palata niihin hetkiin, kuinka nämä pienet ihmeeni tulivat tähän maailmaan ja juhlia, kuinka valtavasti he elämääni muuttivat ja tekivät siitä moninkertaisesti parempaa pelkällä olemassaolollaan.
Lisää synttäripostauksia epäilemättä luvassa, juhlahumu on virallisesti alkanut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti