Rakkautta jaloille!

Kaapit saattavat olla pullollaan monenmoista kenkää, useimmiten ulkonäön perusteella valittuja. Ne voivat tuntua ihan ookoolta jalassa, ovat sopivat, eivät hankaa. Mutta kun kerran sujautat jalkasi täydellisiin kenkiin, jotka saavat tuntien seisoskelun ja kävelyn tuntumaan lähes taivaalliselta, ei takaisin enää ole paluuta. Et voi enää unohtaa sellaisten kenkien olemassaoloa, etkä koskaan enää voi nauttia kauniista kengistä samalla tavalla, kun tiedät jossain olevan parempaa. Jalat ovat yhtä tärkeät kuin muutkin ruuminosasi, mikset siis hellisi myös niitä?

Minulle täydellisiä kenkähetkiä on tarjonnut toistaiseksi kolme merkkiä: Vagabond, Rieker ja Crocs, joista jälkimmäinen on tällä hetkellä todella vahvassa kärjessä. Satun asumaan noin kuuden kilometrin päässä Crocsin varastosta, jossa järjestetään kahdesti vuodessa varastomyyjäiset, joissa suosittuja kenkiä saa ihan pilkkahintaan. Tämän kesän myyjäiset järjestetään tänään ja huomenna, ja tietystihän sinne oli suunnattava heti tänään. Ihan sellaista ihmissumaa en osannut odottaa viime syksyn perusteella, mutta hengissä selvittiin ja täyttyipä meidän Crocs-perheemme kolmella uudella parilla.

Lapsille kumpparit.

Mitä herkkuvärejä saappaissa! Melkein ostin itsellenikin, mutta vielä jäivät harkinnalle. Vaikka tiedänkin niiden olevan nappiostos, mutta eihän kaikkea voi aina saada :) Nuo Pikku I:n kumpparit ovat ihan supersuloiset, koska todellisuudessa ne ovat aika pienet. Meillä ei taida ennestään noin pieniä kumppareita ollakaan. Lisäksi nämä ovat Crocsin tyyliin ihan älyttömän kevyet ja pohjat ovat miellyttävästi muotoillut. Veikkaanpa, että meillä on luvassa melko iloisia kuraleikkejä syksyllä! Lisäksi iso plussa suunnittelijalle kahvoista. Näppärät aikuisille ja huippuhauskat lapsille. 15€/pari, en kadu senttiäkään. Iso A:han olisi halunnut ottaa nämä tänään uintireissulle ja illalla tuli pieni raivonpuuska, kun ei oltu muistetukaan. (Naapuriin terveiset: kohta mekin kuljetaan kumppareissa kesät talvet;)

Viime syksynä ostin itselleni balleriinat, mutta ne ovat valitettavasti itselleni liian isot. Siispä tänään lähdin varastolle toiveena löytää itselleni uudet. Ensisijaisesti toivoin löytäväni tämän kevään malliston ihanat virkatut baleriinat, mutta eipä niitä tietenkään ollut. Löysin kuitenkin nätit ja ennen kaikkea oikeankokoiset nuden väriset balleriinat. Näiden käyttötarkoitus on lähinnä ulkoilu lasten kanssa, mutta kyllä näitä tulee käytettyä paljon muuallakin. Älyttömän mukavat jalassa totta kai, ja kesäkuumilla levitän jaloille talkkia, niin ei pääse tuo materiaalikaan hankaamaan hiostuvaa jalkaa.

Nämäkin ihanuudet vain 15€

Ihana yksityiskohta.

Tässäpä muuten viime syksyn löydöt itselle:

Etualalla olevat pinkit canvas-kengät ovat luultavasti mukavimmat kengät ikinä! Eivät hankaa, ei sitten yhtään! Istuvat jalkaan kuin hansikas käteen. I-H-A-N-A-T. Kuten näkyy, ovat olleet ahkerassa käytössä koko kevään. Takana todella ihanat balleriinat, mutta ovat isot, ei voi mitään. Joku halukas saa tästä nyt ihanat uudenveroiset kengät 10 eurolla ;)

Hipelöin varastolla myös näitä, mutta jäin empimään koon kanssa ja lapset mukana en viitsinyt kauaa siellä tuhrata, etenkin kun edessä oli joka tapauksessa noin puolen tunnin jonotus :/

Näitä oli useassa värissä, nämä, moniväriset, turkoosit ja ruskeat. Kaikki olivat ihania ja mielettömät jalassa. Pitääköhän lähteä hakemaan?

Tässä nämä ihanat virkatut balleriinat. Toivottavasti näitä olisi syksyn varastomyynneissä!

Nämä houkuttelevat myös.

Lisäksi tänäänkin varastomyynneissä oli aika paljon kiilakorkokenkiä ja jälkikäteen (jo kassalla) alkoi houkuttaa. Olisi kiva jos olisi yhdet iltamenohenkisemmät kengät (koska niitä iltamenoja on tosi paljon...krhm), jotka olisivat kuitenkin supermukavat jalassa ja kipeät jalat eivät alkaisi haitata ilonpitoa. Tällaiset voisivat olla kivoja:

Saa nähdä, ehkä joutuu tekemään vielä yhden kierroksen huomenna. Tai sitten maltan mieleni ensi kesään, on hyvä olla jotain odotettavaa :)

Jos ette asu Tampereen lähellä tai ette muuten vain pääse käymään varastomyynneissä, suosittelen vierailemaan Crocsin verkkokaupassa. Ilmainen toimitus yli 49 euron ostoksille ja alennusmyyntejä on tasaisin väliajoin (ihan kunnollisia). Vaihtokin sujui näppärästi, kun toissa talvena ostin talvikengät. Ihanat muuten nekin, ei oo varpaita palellu!

Rakastakaa jalkojanne!


*Muut kuin itse ottamani kuvat on lainattu Crocsin sivuilta.

Hauska tavata taas, Pikku Gee!

Iso Gee. Kaikki tuntevat sen. Jopa he, jotka eivät koskaan joudu katsomaan sitä silmiin. Elämään sen kanssa. Taistelemaan sen kanssa. Iso Gee, joka vilahtaa jokaisen yliopisto-opiskelijan mielessä tämän tästä, vaikka se ei olisi edes ajankohtaista. Iso Gee, josta kuulee kauhutarinoita heti ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien: aihe on liian vaikea, ei löydy lähteitä, ajatus junnaa, kirjoittaminen tökkii, ohjaaja on dille, seminaarissa istuminen tympii, projekti venyy venyy venyy venyy ja lopulta se on viimeinen este ennen valmistumista. Gradu.

Itsekin olen suunnitellut gradua ja sen tekemistä kolmisen vuotta. Aihe on vaihtunut täysin kolmesti ennen kuin se alkoi muototua nykyiseen muotoonsa. Aktiivisesti aloitin sen tekemisen viime syksynä, mutta lopulta pikku I:n nukkumattomuus vei voiton ja myönsin ohjaajalleni, ettei minusta nyt ole tähän. Edelleen yöunet ovat vähäisiä ja katkonaisia, mutta lisääntynyt valo ilmeisesti tekee sen, että energiaa silti löytyy aina jostain. Eikä pidä myöskään väheksyä sitä tosiasiaa, että mutsi tarvitsee nyt jotain muuta kuin tätä mutseilua!

Joten härkää sarvista kiinni, eväät kassiin, lapset kärryihin ja menoksi kohti yliopistoa tukahduttavan kuumana kesäpäivänä. Muutama vuosi sitten tämä reissu olisi luultavasti mennyt näin: aamulla yliopistolle hakemaan kirjoja, vähän lukemista, lounas, lisää lukemista, jätskit Koskipuistossa kaverin kanssa ja gradusta jutustelua. Nyt tämä reissu meni näin: järjestelmällinen vaunujen pakkaus (hoitolaukku, kylmälaukku, piknik-peitto), lähtö lounaan jälkeen, bussissa isomman lapsen kanssa jutustelua ja pienemmän armotonta viihdyttämistä, puolijuosten yliopistolle tulostamaan edellisiltana huolellisesti tehty kirjalista hyllyssä olevista muutamasta lähteestä, reipas matka jatkuu kirjastoon, jossa ripeä kirjojen haku ja joka välissä pahoittelut muille paikallaolijoille, vessapysähdys ja sitten Sorsapuistoon eväsretkelle ja jätskille, siitä leikkipuistoon, taas vessaan ja väsyneinä bussipysäkille. Varsin uuvuttavat neljä tuntia, mutta kivaa oli!

Jos siis tavoitteena tehdä gradua ja hoitaa lapset kokopäiväisesti kotona, tarvitaan vähän joustoa jokaiselta. Ensimmäinen askel onkin nimetä Iso Gee uusiksi. Minulle tämä pelätty hirviö on Pikku Gee. Yksi opintosuoritus muiden joukossa. Projekti on työläs, mutta ei vakavaa. Askel kerrallaan homma tulee valmiiksi. Toinen askel on sen hyväksyminen, että ei voi enää käyttää neljää tuntia haahuiluun, kahta lounaaseen ja kahvitaukoihin sekä kahta varsinaiseen työntekoon. Mieleen tulevat ajatukset kirjataan muistiin hiekkakakkujen teon lomassa, lähteitä luetaan illalla lasten nukahdettua riippumatta siitä, että kotityöt odottavat tekijäänsä ja vaikka tiedätkin aamuherätyksen olevan viimeistään aamukuudelta (+pari kolme yöherätystä klo 23-6). Mahdollisesti toimistosi on makuuhuoneessa sängyllä, jos lapsesi sattuu olemaan levotonta sorttia. Kesällä onneksi yötkin ovat sen verran valoisia, ettei tällainen järjestely ole mahdoton.

Miksi ihmeessä olen valinnut tämän tien? Eikö todella olisi muuta tapaa opiskella? Varmasti olisi. Mutta minä haluankin kaiken. Enkä ole useinkaan pelännyt tavoitella juuri sitä, niin älytöntä kuin se useimmiten onkin. Haluan valmistua, haluan todella kipeästi valmistua. Etenkin nyt, kun loppu häämöttää jo käden ulottuvilla. Viime viikolla palauttamani HOPS:n lukeminen tuntuu samalta kuin tukan harjaaminen kun siitä on leikattu 15 cm pois. Se loppuu kesken. Haluan myös olla kotona lasten kanssa. Etenkin kun pikku I on niin todella pieni vielä. Kaiken kukkuraksi haluan välillä uppoutua hetkeksi siihen toiseen maailmaan, johon tunnen kuuluvani, kasvatustieteen maailmaan. Uskonko todella onnistuvani tässä? Luulenko saavani gradun valmiiksi ensi kevääseen mennessä tällä tavalla? Kyllä ja kyllä. Miksi? Koska minulla on suunnitelma, varasuunnitelma sekä varasuunnitelman varasuunnitelma. Ennen kaikkea minulla on tahtoa.

Challenge accepted.