Ilona Anniina

Pistetään nyt sitten jalalla koreasti, vaikka väsyttää. Sain nimittäin vihdoin nämä kauan kaipaamani kuvat pikku I:n nimiäisjuhlasta. Nimiäisiä vietettiin kesäkuun alussa kauniissa, joskin vähän vilpoisessa säässä. En suuria odotuksia ladannutkaan sään puolesta, joten kahvit katettiin sen enempää ihmettelemättä sisälle. Yllättäen sankari itse nukkui suurimman osan ajasta, mutta ei pahastunut sylistä syliin "heittelystä", joten kaikki luultavasti olivat tyytyväisiä.

Nimeä saivat vieraiden lisäksi myös vanhemmat taas jännittää ihan loppumetreille asti ja lopullinen valinta taidettiin tehdä kaksi päivä ennen juhlia. Niin myös iso A:n kohdalla. Vielä kakun päälle tulevaa nimeä askarellessani piti useampaan kertaan varmistaa, onko tämä nyt se. Olin myös tehnyt sokerimassaa varten sapluunat parille muulle nimivaihtoehdolle varmuuden vuoksi :D Mutta olemme olleet tyytyväisiä valintaan ja neiti on osoittanut olevansa nimensä veroinen, sellainen päivänpaiste hän päivisin on. Auringon laskiessa neidistä sitten kuoriutuukin melkoinen Gremlin. Ei uskoisi. Jotain paholaisen jälkeläisiä nämä ovat, kun isoveljenkin ensimmäinen suosikkikappale oli The Imperial March. Pitkä matka on tultu tuosta Cheekiin :D

Mutta itse asiaan, eli tarjolla oli laiskurin Bebe-leivoksia (rakastan näitä yli kaiken!), joiden päälle kuorrutin epätyylikkäästi kirjaimia. Jostain syystä saimme päähämme antaa vieraiden hetken arvuutella neidin nimeä. Pikku I:n kummisetä arvasikin toisen nimen oikein! Muilla vierailla ei sitten riittänytkään hahmotuskykyä arvata kaksitavuisia nimiä pidempiä vaihtoehtoja :) Suolaisena herkkuna oli hyydytetty lohivoileipäkakku, josta iso A:n kommentti oli: "pahaa" :) Tämä kakku leivottiin tehokkaasti juhlia edeltävän päivän aamuna  ja heti meni putkeen. Leipä oli unohtunut kauppaan, joten aamuseiskalta tämä rouva huristeli ABC:lle. Aikomus oli toki pyöräillä, matkaa kun on tosiaan hurjat puoli kilometriä tms., mutta totta kai pyörän kumi oli puhki. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tuolloin olin myös viisas ja hyväksyin rajalliset voimavarani, joten delegoin anopille erikoisruokavalion leivonnaiset. Meidän juhlissa kun tosiaan aina täytyy olla myös maidoton, sokeriton ja viljaton vaihtoehto. Ei mitään hajua, mitä ne tällä kertaa olivat :D

Kakkuun valikoitui omasta mielestäni aivan huipputäytteet, mansikka- ja vaniljamousset. Ihanan raikas yhdistelmä ja tulee taatusti löytymään tulevaisuudessakin yhden jos toisen kakun sisältä. Siitä tuli kertaheitolla sellainen luottotäyte, joka kaivetaan esiin kun on hätä kädessä :) Yhtenä vaihtoehtona oli jo odotusaikana, ja jonka itse asiassa hylkäsin vasta viikkoa ennen juhlia, Red Velvet. Hyvä kakku, mutta koin sen liian tylsäksi tähän juhlaan. Se on kuitenkin ollut niin pitkään leipomishaaveissani, että luultavasti otan sen vielä uudestaan kokeiluun jossain yhteydessä ja yritän mahdollisesti keksiä jotain twistiä täytteeseen. Värikäs kakkupohja kiinnostaa siinä määrin, että todennäköisesti sellainen tullaan näkemään eräillä 1-vuotissynttäreillä, vaikka Red Velvetistä ei olekaan kyse ;) Kiitos muuten ystäville, jotka toimivat nimiäiskakkuvaihtoehtojen koemaistajina!

Perhoset meinasivat lähteä lentoon kesken kaiken, mutta sellaista elämä joskus on: vauhdikasta :)

Kaikki reseptit olivat tällä kertaa Kinuskikissalta ja lisään linkit myöhemmin, jos muistan. Nyt pitää ehkä mennä jo nukkumaan, jos vajaan kuuden tunnin päästä meinaa päästä ylös. Ja jaksaa herätä pari kertaa sitä ennen.

Hyvät olivat nämäkin pirskeet!

3-vuotias

Huh, mikä joulukuu! Jäi kaikki suunnitellut päivitykset tekemättä kaiken pyörityksen keskellä. Juhlat vei voimat ja tämä rouva nukahti aika monena iltana pikku I:n viereen neidin nukuttamisen jälkeen. Mutta juhlat saatiin juhlittua ja emäntä on melkein tyytyväinen ;) Onneksi pikku I:n synttäreihin on enää vajaa viisi kuukautta ja niiden juhlien tarjottavat ovatkin jo lähes suunniteltuna, kunnes muutan mieleni :)

Päivänsankari oli riemuissaan juhlista ja touhua riitti pikkuvieraiden kanssa. Omaan korvaani ei edes kantautunut sen kummempia tappeluitakaan, joilta ei yleensä vältytä kun serkkupojat ovat samassa tilassa. Iso A oli myös erittäin tyytyväinen kakkuunsa niin sisällön kuin ulkomuodonkin puolesta, joskin äiti tekisi täytteen nyt toisin. Iso A:han oli toivonut kakkuunsa "alle tuklaata, titten päälle vaniljaa, titten ten päälle toffea" :) Ratkaisin toiveen tekemällä suklaisen kakkupohjan, täytteeksi Kinuskikissan Dumle-täyte ja sokerimassan sekä kreemin maustoin vaniljalla. Dumle-täyte oli itselleni pettymys ja voisin vielä kerran kokeilla sitä sulattamalla suklaan paloittelun sijaan. Mutta luultavasti jatkossa toffeeta toivottaessa teen perus kinuskimoussen tms. Kakun päällä oli tarkoitus olla vielä pieni juna, vaunu ja veturikin oli jo valittu, mutta yllättäen se unohtui :)

Taustalla on kinkkupiirakka ja punajuuripiirakka. Lisäksi tarjolla oli erikoisruokavalioon sopivat viljattomat, maidottomat ja sokerittomat (siinä teille vähän haastetta) kasvispiirakka ja raparperi-mansikkapiirakka (näihin voin laittaa reseptit myöhemmin).

Appelsiinisuklaamuffinsit appelsiinikuorrutteella ja ihania suussasulavia sitruunakeksejä. Kuppikakkujen valitettavan kohalon sinetöi pakastus, jonka jälkeen pieni pintalämmitys ei riittänyt sulattamaan suklaasydäntä.

Appelsiinisuklaamuffinssien reseptin perusta löytyy täältä. Daim-suklaa on yllättäen korvattu appelsiinikrokantilla ja lisäksi taikinassa on hiukan appelsiininkuorta ja -mehua. Jälkimmäisiä saisi olla enemmänkin, vahvistamaan appelsiinin makua, mutta hyvä oli näinkin.

Tämän juhlapöydän luomiseen meni viikko ja kyllä tuo pakastaminen kaikessa kätevyydessään harmitti. Mielestäni osasta katosi jotain tärkeää uudelleenlämmittäessä ja erityisesti muffinssit jäivät harmittamaan, koska niiden ihanuus mielestäni on juuri suklaasydämessä ja se ei ollut enää yhtään sama leivonnainen kun suklaa olikin kovettunut alkuperäiseen muotoonsa. Nämä ovat parhaimmillaan makujen ilotulitusta, mutta sulan suklaasydämen puuttuessa, ne olivat vain muffinsseja. En kuitenkaan vielä luovuta, vaan kokeilen pakastimessa jäljellä olevien muffinssien kanssa pidempää uunilämmitystä, josko suklaa ehtisi sulaa uudelleen kuivattamatta muffinssia. Koska fakta on kuitenkin se, että en pysty haluamiani juhlia järjestämään ilman pakastettavia leivonnaisia, joten kaikki keinot on kokeiltava!

Ensimmäinen ihanuutemme on nyt siis 3-vuotias. Ihana touhukas, teräviä huomioita tekevä, sukkelasanainen metrimitta. Pieni iso poika. Paljon onnea rakas poikani!

N-Y-T NYT!

Olemme vihdoin ja viimein selvinneet perhettämme ravisuttaneesta taudista nimeltä flunssa. Ainakin melkein. Luulin jo reilu viikko sitten parantuneeni, kunnes poskiontelot muistuttivat olemassaolostaan tulehtumalla. Edelliseen postaukseen hyvin liittyen: onnistuin venyttämään seitsemän päivän antibioottikuurin yhdeksänpäiväiseksi ;)

Mutta nyt se on alkanut! Nimittäin joulukuu, mikä tarkoittaa tietysti joulukalenteria! Joulussa kun parasta on nimenomaan sen odotus. Tänään luukusta löytyi viesti tontulta, joka oli piilottanut jotain pikkukivaa olohuoneeseen, josta viestin mukaan voisi olla apua tämän päivän synttärijärjestelyissä. Pienen epäuskon jälkeen ("ei oo tonttu voinut olla") alkoi etsintä. Vihjeenä toimi pikku I, joka oli onnistunut ryömimään nojatuolin alle ja ei aikaakaan, kun nojatuolin päältä torkkupeiton alta paljastui ikioma leivontasetti! Iso A:lla on ennestään kaulin ja piparimuotteja, nyt tuli uusi kaulin, muffinsivuokia, kakkuvuoka, nuolija, suti ja leivonta-alusta. Kaikki tietysti silikonisia. Sitten pikku I pihalle päiväunille ja leivonta alkoi!

Joulukuun lisäksi eilen alkoi myös viralliset synttärijärjestelyt, joihin on enää viisi yötä. Puuhaa riittää jokaiselle päivälle aina juhlapäivän viimeistelyjä myöten. Olen etukäteen tehnyt tarkan suunnitelman, mitä minäkin päivänä on ohjelmassa. Minulla kun on ärsyttävä pakkomielle tehdä kaikki itse ja apuahan ei huolita. Paitsi pieneltä apukokilta, joka tänäänkin avusti hienosti heti aamulla. Suunnittelu on myös siksi tärkeää, että juhlaa edeltävä viikko ei saa viedä äitiä niin mukanaan, että lapset unohtuvat. Onkin hyvä, että iso A on jo riittävän iso osallistuakseen leivontaan, niin äidin hyöriminen keittiössä ei ole oikeastaan yhtään pois yhdessäolosta.

Kaikessa stresisaavuudessaan rakastan lasten juhlien järjestämistä, etenkin tietysti sitä leivontaosuutta. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, mutta kuitenkin kohdallaan. Haluaisin kaikkia reseptejä testata etukäteen, jotta sankari ja vieraat saisivat parhaimman makukokemuksen. Tällä kertaa olen valitettavasti ehtinyt testata vain kahta reseptiä, mutta näillä mennään. Testaaminen on kuitenkin osoittautunut tässä parin vuoden aikana varsin hyväksi tavaksi, vaikka se sitten ehkä vaatii hiukan enemmän. Pikku I:n nimiäisisä varten taisin tehdä kolme erilaista kakkua ennen kuin suosikki löytyi. Iso A:n synttäreitä varten taas olen tehnyt kaksi satsia pikkumakeita ennen tätä varsinaista kolmatta ja matkalla reseptiä on muokattu paremmaksi. En ole ihan täysin tyytyväinen vieläkään, mutta tämänpäiväinen satsi pääsi kuitenkin läpi ja herkut ovat nyt pakastimessa odottamassa h-hetkeä.

Vähemmälläkin varmasti voisi selvitä, mutta tämä on minulle tärkeää. En halua, että synttärit ovat läpihuutojuttu ja vain yksi päivä muiden joukossa. En muista omista lapsuuteni synttäreistä oikeastaan mitään, johtuuko sitten siitä vai mistä, mutta nyt haluan kerätä unohtumattomia synttärimuistoja omien lasteni kanssa. Alkuun synttärit luultavasti muistetaan kakuista, mutta jo viime vuonna iso A:n synttäripäivästä tehtiin erityinen, oli mäenlaskua ja uintia koko perheen voimin ja tietysti herkuttelua. Lapseni ovat minulle tärkeintä koko maailmassa ja vaikka lapset varmasti saavat tämän tuntea ja kuulla joka päivä, haluan ainakin yhden päivän vuodessa olevan aivan poikkeuksellisen erityinen. Lasteni syntymät olivat uskomattomimpia päiviä elämässäni ja ne ovat painuneet syvälle mieleen, niin hyvässä kuin pahassakin. Joka vuosi haluan palata niihin hetkiin, kuinka nämä pienet ihmeeni tulivat tähän maailmaan ja juhlia, kuinka valtavasti he elämääni muuttivat ja tekivät siitä moninkertaisesti parempaa pelkällä olemassaolollaan.

Lisää synttäripostauksia epäilemättä luvassa, juhlahumu on virallisesti alkanut :)