Ajatuksen voima

Ihmisen mielellä on ihan uskomaton voima, jota ei usein tule ajateltuakaan. Yleensä mielen lujuuden ja heikkouden tajuaa vasta, kun joutuu kohtaamaan jonkin merkittävän ison haasteen tai sellaisen ohitettuaan. Arjessa koko mieli tulee helposti ohitettua. Kuten fyysinen terveys ja hyvinvointi yleensä, mielenkin olemassa olon tajuaa vasta, kun jotain on pielessä. Itse olen jo vuosikausia painiskellut mieleni koukeroiden kanssa, joten ajatusteni tarkastelu ja niiden perusteiden analysointi tulee minulta aika luontevasti silloinkin, kun voin hyvin ja etenkin kun voin huonosti. Erittäin selväksi minulle on tullut se, kuinka merkittävästi oma mieli ohjaa kokonaisvaltaista hyvinvointia, vaikka fyysisesti keho voisikin hyvin. Jos mieli on alavireinen, myös keho alkaa voida huonosti: väsyttää ja olo on voimaton. Pahimmillaan monia muitakin, jopa vakavempia, fyysisiä oireita voi ilmaantua. Ensimmäiseksi aletaankin etsiä helpotusta näihin fyysisiin oireisiin, jotka ovat paljon helpommin havaittavissa. Jotta väsymys oikeasti selätettäisiin, on kuitenkin pakko selvittää pään solmut. Valitettavan moni jättää sen tekemättä ja elää koko elämänsä säästöliekillä.

Omaa mieltäni järkyttää taipuvaisuus ahdistukseen ja masentuneisuuteen, kuten tiedätte. Murehdin siis herkästi sekä mennyttä että tulevaa. Pahimmillaan sekä fyysisen että henkisen väsymyksen ja uupumuksen lisäksi olen kokenut myös sydämentykytystä ja hengenahdistusta. Vain siksi, että mieleni on kärsinyt. En ole ainoa, joka kokee tällaista, mutta yllättävän moni antaa asian olla. Itsellänikin kesti pitkään, ennen kuin ymmärsin, että kyseessä on asia, jonka voin muuttaa. Toivoisin mahdollisimman monen löytävän väylän saada apua ja ennen kaikkea sen rohkeuden itsestään ottaa vastaan apua. Pieni lyhytterapia tekisi hyvää muutenkin ihan kaikille. Koskaan ei ole turhaa tutustua itseensä ja opetella ymmärtämään itseään, ja terapia tarjoaa ainutlaatuisen matkan itseen. Ennen kaikkea se antaa työkalut, joilla jatkaa itsetutkiskelua terapian ulkopuolella.

Terapia ei vienyt pois taipumustani synkkyyteen ja alavireisyyteen, ja on väärin sellaista odottaakaan. Sen sijaan tunnistan kohtaamani tunteet ja siksi pystyn paremmin käsittelemään niitä. Osaan myös ennustaa tilanteet, jotka saattavat laukaista kielteiset tunteet. Sen myötä olen oppinut hyväksymään koko tunnekirjon, mutta myös kanavoimaan negatiiviset lävitseni siten, etten anna jokaisen tunteen jäädä vellomaan sisälleni. Tämä on kuitenkin työtä, jota pitää tehdä edelleen koko ajan. Yhtenä suurimpana muutoksena vältän valittamista ja pyrin positiivisuuteen. En sellaiseen yltiöepärealistiseensöpöilypositiivisuuteen, koska olen kuitenkin realisti, joka ymmärtää elämässä olevan myös kurjuutta. Vaan sellaiseen, joka hyväksyy surun ja kurjuuden osaksi elämää, mutta pystyy löytämään kaikesta jonkin enemmän tai vähemmän tärkeän opetuksen tai polun valinnan. Jokainen kokemuksemme pakottaa valitsemaan yhden polun jättäen jonkun toisen kulkematta. Näin edelliset kokemukset kuljettavat meitä kohti seuraavia ohittaen kuitenkin osan. Joskus voimme välttää vielä ikävämmän asian valitsemalla pienemmän pahan, joskus ehkä tietämättämme kuljemme jonkun todella hienon asian ohi. Valinnat on kuitenkin pakko tehdä, silloinkin kun tuntuu, että joku muu tekee valinnat puolestamme. Emme voi useinkaan päättää mitä asioita meille tapahtuu (iskeekö flunssa, hajoaako tiskikone, tuleeko sähkökatkos...), mutta voimme valita sen, kuinka niihin suhtaudumme ja mitä teemme niiden tapahtumien jälkeen.

Positiivisuus onkin se, joka auttaa itseäni näissä polkujen valinnoissa ja pääsääntöisesti vie minua aina parempaan paikkaan. Näin ainakin uskon tietämäni perusteella. Kun arki heittää eteeni ärsyttäviä pikku rasitteita, mietin miten asia voisi olla vielä huonommin ja totean, että kyllähän tällä nyt pärjää. Nyt esimerkiksi olen flunssassa ja oikeasti, kurkkukipu, vuotava nenä ja kuume yhdistettynä helteeseen tuntuu luultavasti aika samalta kuin kuoleminen kiduttamalla (yhtään liioittelematta), mutta totesin, että vielä kamalampaa olisi olla vatsataudissa. Kurjuudessani vellominen loppui siihen ja sain siirrettyä katseeni eteenpäin. Siihen hetkeen ihan kohta, kun en enää ole kipeä. Sama pätee vähemmän konkreettisiin tuntemuksiin. Murheet pienenevät, kun ne asettaa uusiin mittasuhteisiin. Positiivinen ajattelu auttaa näkemään maailmassa hyvän ja vie kohti uusia hienoja kokemuksia. Positiivinen ajattelu auttaa kestämään pahan, koska se tietää, että pahan jälkeen on pakko olla taas hyvää. Pahaa ei olisi ilman hyvää, eikä hyvää ilman pahaa. Molempia tarvitaan ja siksi yletön välinpitämättömyys pahaan tuskin johtaa aitoon onneen. Menetysten ja pettymysten kokeminen opettaa kiitollisuutta ja auttaa meitä näkemään, mitä itse tarvitsemme ollaksemme onnellisia. Jos meillä siis on kosketuspintaa tunteisiimme.

Olet siis onnellinen, jos päätät olla. Typerä lause sellaisenaan, mutta siinä piilee kuitenkin totuus. Kun keskittyy elämässään hyviin asioihin, mutta käsittelee myös surut ja murheet, antaa itselleen mahdollisuuden olla onnellinen. Joskus kuitenkin täytyy myös antaa periksi. Antaa tuulen viedä mukanaan, antaa pahan puhdistaa. Koska ennen pitkää tuuli tyyntyy ja huomaat herääväsi jossain ihan muualla, jossain, missä voit taas jatkaa kävelemistä, jossain, missä on hyvää.

Kuten toipuvan alkoholistin pitää joka päivä päättää olla selvä, minunkin pitää joka päivä päättää olla kiitollinen, tyytyväinen ja onnellinen. Aina se ei ole helppoa, aina pelkkä positiivinen ajattelu ei saa hymyä huulille. Joskus vain on huono päivä. Oikeasti rikkinäistä kehoa pitää myös kuunnella, pelkkä pakotettu ilo ei auta, jos keho vaatii lepoa. Yhtäkään päivää en enää kuitenkaan elä tietämättä, että aina tulee huominen (kunnes ei enää tule) ja yhtenäkään päivänä en enää sure luullen, etten myöhemminkään voi muuta tuntea. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, se vain pitää löytää ja siinä pitää vähän velloa.