keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kesäkuntoon!

...nimittäin piha! Muutimme tähän kotiin hieman vajaa viisi vuotta sitten. Edellinen asukas ei ollut tehnyt pihalle yhtikäs mitään, ruohoakin leikannut vain satunnaisesti. Pensasaitoja ei oltu hoidettu, eikä omenapuuta kertaakaan leikattu. He siis olivat tämän asunnon ensimmäiset omistajat ja kaikki taimet olivat (ja ovat yhä) nuoria. Tämä taisi olla myös ainoa piha, jossa ei ollut kunnon terassia vaan alkuperäinen pieni laatoitettu alue takapihan oven edessä. Sikäli tietysti kiva, että olemme saaneet täysin vapaat kädet pihan laittamisen suhteen. Ensimmäisen kevään jälkeen pihaan onkin kaivettu joka vuosi kuoppaa johonkin.

Muutimme siis syksyllä, joten vietimme sen syksyn ja talven rauhassa totutellen uuteen ympäristöön, ja säästimme pihahommat ensimmäiselle keväälle. Ensimmäisenä rakensimme ('me' on ehkä vähän harhaanjohtava pronomini...) tietysti terassin ja pienen harkinnan jälkeen terassin nurkkaan sijoitettavan aidan taakse kaivettiin kukkapenkki. Kun vauhtiin oli päästy, kaivettiin samalla kertaa pihaan myös kuopat kahdelle karviaispensaalle. Eipä tiennyt tyttö, ettei piha suinkaan ollut vielä valmis.

Seuraavana keväänä totesin, että kukkapenkkini leviää yli reunusten, vaikka olin taimia ostaessa kertonut käytettävissä olevan tilan. Siispä kukkapenkkiä laajennettiin toisesta reunasta ja siirsin yhden taimen laajennetulle alueelle. Runsasluminen talvi oli painanut toisen karviaispensaan oksat poikki, mutta toiveikkaana jäin odottamaan, josko pensas virkoaisi. Muuten tuona kesänä pihan hoito rajoittui välttämättömiin, sillä iso A oli puolivuotias ja vei aika lailla kaiken energian.

2012 keväänä olikin taas uutta puhtia pihan hoitoon. Jälleen kerran kultahanhikki oli levittäytynyt yli äyräiden ja raa'asti heitin yhden taimista pois. Samoin toissa talvena kovia kokenut karviainen sai lähteä ja tilalle tuli punaviinimarjapensas. Isännän mummolasta saimme jaetun juurakon raparperia, jolle saatiin taas kaivaa uutta kuoppa pihan nurkkaan. Sain myös päähäni kaivaa kokonaan uuden kukkapenkin, johon syksyllä istutin kesän ajan ruukuissa pitämäni perennat. Kukka-amppeleiden sijaan ostin terassille amppelimansikoita 12 juurakkoa, joista lopulta 10 lähti kunnolla kasvamaan. Syksyllä istutin mansikat talvehtimaan raparperin viereen.

Piti rajata oma varjo pois kuvasta, joten samalla tipahti pari mansikantaintakin :) Hienosti on kuitenkin taas lähtenyt kasvamaan, vaikka jouduinkin leikkaamaan hirveän määrän rönsyjä pois. En tiedä johtuuko lajikkeesta vai mistä, mutta tämä ainakin rönsyilee ihan järjettömän paljon ja loppukesästä onkin todella epäsiistin näköinen.
Keväällä 2013 aloitin pihan kuopsuttamisen hyvissä ajoin, vaikka kylmä kevät ei varsinaisesti herättänyt siihen intoa. Sen sijaan pikku I:n lähestyvä synnytys potki minuun kolotuksista huolimatta vauhtia, sillä halusin saada pihan kuntoon kesäksi. Enkä siis uskaltanut luottaa siihen, että intoa riittäisi vauvan tultua sotkemaan totuttuja rutiineja. Rikkaruohojen nyppimisen lisäksi kukkapenkissä leimut alkoivat tulla halkaisuikään ja isoiksi ne olivatkin jo ehtineet kasvaa. Halkaisin kuitenkin vain toiset ja samalla piti taas tietysti laajentaa kukkapenkkiä. Siinä vasta muuten näky: raskausviikkoja taisi olla 38-39, vatsa roikkui jo niin alhaalla, etten pystynyt kunnolla nostamaan jalkoja ja samalla iskias vihloi. Kuopan kaivaminen ei siis varsinaisesti ehkä olisi ollut luontevin askare tuossa vaiheessa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain sen kaivettua.

Kultahanhikin lisäksi istutin ensimmäisenä keväänä tähän syysleimuja ja leimurakkauksia. Nyt kukkapenkki on ilman muuta saavuttanut lopullisen kokonsa ja oikeastaan se onkin nyt paremman näköinen kuin alkujaan. Alunperin se oli siis vain tuon aidan keskiosan levyinen, nyt se on aidan päästä päähän.
Tämä kevät onkin ollut mukava, koska pihatöihin on päässyt jo hyvissä ajoin maan ollessa jo täysin sula ennen kuin tavallisesti edes lumet ovat ehtineet sulaa päältä. Ensimmäisenä luovuin lopuistakin kultahanhikin taimista. Meni hermo lopullisesti siihen jatkuvaan leviämiseen, eikä se mielestäni edes ollut enää kaunis. Se vaatisi huomattavasti isomman tilan päästäkseen oikeuksiinsa. Tilalle istutin Kehäkukan siemeniä ja ne ovatkin jo alkaneet itää. Viime kesänä jo totesin, että raparperi on liian lähellä mansikoita, joten sekin olisi siirrettävä. Heitin pois toissa kesänä kaivamani kukkapenkin kukat ja laitoin tilalle raparperin. Viikko tämän jälkeen minulle tarjottiin lisää raparperin juurakoita ja eihän niistä voinut kieltäytyä. Lapio siis taas heilumaan ja kaksi juurakkoa lisää entiselle kaveriksi. Tänä kevään vihdoin muistimme leikata myös toisen pensasaidoistamme ja pistimmekin sen aivan matalaksi. Se kasvoi miten sattui ja oli todella epäsiisti, koska se ei ollut ikinä nähnytkään pensassaksia. Paras ratkaisu oli siis aloittaa alusta. Omenapuuta olemme leikanneet kuuliaisesti joka kevät ja se onkin lähtenyt upeaan kasvuun, vaikka se muuttaessamme olikin melko karu näky. Omenoitakin on tullut nyt kahtena syksynä. Valitettavasti puun sijainti on huono, eikä se selvästi saa tarpeeksi valoa. Jää siis nähtäväksi, tulemmeko ikinä saamaan siitä kunnon satoa.

Raparperi ei ollut millänsäkään siirrosta vaan lähti heti puskemaan uusia varsia. Ajankohta siirrolle olikin otollinen, sillä juurakko ei ollut vielä ehtinyt tehdä isoja juuria, joten luultavasti en katkaissut niitä hirveästi. Kuvanottohetkellä uudet juurakot eivät olleet vielä saapuneet.
Sieltä pilkistää kehäkukan taimi.
Narsissit ovat vähän levahtaneet, asiaa ei yhtään auttanut iso A, joka käveli takaperin ja pyllähti suoraan niiden päälle. Nämä aion istuttaa pian etupihan vaahteran juureen.
Sain meillä kyläilleiltä ystäviltä krokuksia kolme sipulia ja ne olivat jo kauniisti nupuillaan. Istutinkin ne pian tähän ja kas niin, kukat olivat menneet pupun masuun. Uusia nuppuja kuitenkin puski vielä esiin, mutta lyhyt oli sekin ilo. Taas on viety kevätpenkin kaunistuttajat kuin veitsellä leikaten.
Tässä pätkäisty pensasaita. Hiljaa hyvä tulee.
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen pihaamme juuri nyt. Vaikka yhtä jos toista löytyy, silti lapsilla on vielä reilusti tilaa touhuta. Ehkä nyt uskallan sanoa, ettei suurempia muutoksia pihaan enää tehdä. Ruukkuihin ja amppeleihin kuitenkin tulee laitettua jotain kesäkukkia vuosittain, jotka tuovat sitten mukavaa vaihtelua. Vielä haaveilen istutuslaatikoista, joihin saisin kasvamaan porkkanaa ja sipulia, mutta luultavasti kiintiö alkaa nyt olla täynnä. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti